Kuka on esikuvani viestinnässä? No, tietysti Aristoteles (384–322 eKr.), joka väsäsi teokset Retoriikka ja Topiikka. Hänelle retoriikka oli perustelemisen taitoa. Hänen ihanteinaan olivat selvyys ja sopivuus. ”Retoriikan avulla voit kumota väärän todistelun”, Aristoteles opetti.
Keskiajalla retoriikka oli tärkeä aine kouluissa, mutta uudella ajalla ei enää, koska empiirikot eivät retoriikan oppeja hyväksyneet. 1800-luvulla retoriikkaa ruvettiin arvostamaan uudelleen, mihin vaikutti muun muassa työväenliikkeen synty: piti taas kyetä vaikuttamaan puheella.
Uskon, että Aristoteles olisi innostunut tästä päivästä, kun aristoteles.gr olisi yksi maailman seuratuimpia foorumeja, ja filosofi pääsisi yhtenään ottamaan kantaa somessa maailman menoon. Tosin siinä hommassa hänen mieleensä varmasti tulisivat usein kysymykset ”selvyydestä” ja ”sopivuudesta”, jolloin saisimme kuulla mieheltä yhä uusia some-ohjeita.
Minun ihanteeni on ammattimaisuus, professionaalisuus. Ammattilainen pohjaa työnsä faktoihin, ei ”musta tuntuu”-mielikuviin. Faktoja ei aina ole heti tarjolla, mutta ammattilainen osaa hakea niitä. Hän haluaa hakea niitä, koska ne ohjaavat hänen työtään. Ammattilainen kyseenalaistaa tarvittaessa kaiken, kuten aikoinaan kyseenalaistettiin esimerkiksi käsitys, jonka mukaan planeettamme on litteä. Viestinnän suunnittelu ja toteutus kannattaa antaa todellisen ammattilaisen hoidettavaksi.
Nykyään retoriikassa ja laadukkaan viestintätoimiston työssä silmät ja korvat ovat kuitenkin usein tärkeämpiä kuin suu. On ratkaisevaa, että ammattilainen huomaa signaalit jo silloin, kun ne ovat heikkoja. Erityisen tärkeätä on huomata, jopa aavistaa, käännepisteet. Milloin kehitys muuttuu myönteistä kielteiseen tai päinvastoin. Markkinoiden seuranta ja analysointi ovat yhä keskeisemmässä roolissa myös viestinnässä. Niiden on oltava ammattiviestijällä hallussaan.
Tämän päivän ”Aristoteles” osaa kumota ”väärän todistelun” puolestasi.
