Viestintätoimisto Spring

Kyl Turus, mites muualla?

Ensin hyvät uutiset:

Turussa järjestetään 25. -27.elokuuta Eurooppa-foorumi, kuten on järjestetty vuosittain jo vuodesta 2018. Puhujat ovat parhaat päästä eli muun muassa pääministeri Sanna Marin, EU-komissaari Jutta Urpilainen, ulkoministeri Pekka Haavisto, Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen ja puoluejohtaja, kansanedustaja Jussi Halla-aho sekä Euroopan parlamentin jäsenet Heidi Hautala, Petri Sarvamaa, Eero Heinäluoma ja Miapetra Kumpula-Natri. Kolmen päivän aikana Eurooppa-asioita käsitellään monipuolisesti, kuten pitääkin, ja kokemuksesta tietäen, myös huumorilla. Hyvä Turku!

Sitten huonot uutiset:

Samaan aikaan kun esimerkiksi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa Euroopan unioni määritellään tärkeimmäksi turvallisuutemme viitekehikoksi, on EU-asioiden harrastus lähes romahtanut poliittisten puolueiden, vaikuttajien ja päättäjien piirissä. Pääministeri ei ole pitänyt vielä yhtään merkittävää EU-linjapuhetta yli puolentoista vuoden aikana, minkä hän on tehtävässään ollut, kuten ei kukaan muukaan hallituksen piiristä tai liepeiltä, lukuun ottamatta valtiovarainministerin EU-erityisavustaja Riikka Pakarista, mutta hän onkin entinen meppi. Sama EU-aneemisuus koskee poliittista keskustelua ja toimintaa Suomessa ylipäätään, poikkeuksena turkulaiset Eurooppa-liekin varjelijat ja perussuomalaiset, jotka ovat pitäneet puolueiden joukossa eniten EU-asioita esillä, joskin täysin päinvastaisessa sävyssä kuin haluaisin.

Se, että olemme aktiivinen osa läntistä Eurooppaa, on kansallinen sivistys- ja pärjäämiskysymys. Kyllä siitä on kaikkien kynnelle kykenevien kannettava huolta. Vertailun vuoksi samaa kokoluokkaa olevalle Tanskalle on ollut merkittävästi hyötyä sen isosta roolista EU:ssa ja Natossa. Se on hyvä esimerkki valtiosta, joka on ollut jo pitkään kansainvälisissä yhteyksissä kokoaan suurempi ja tietenkin myös omaksi edukseen. On täysin väärin ajatella, että Suomen vaikutus Euroopassa on aina pieni, kun se on kooltaan pieni. Varmasti niin on usein, mutta ei tarvitse olla aina.

Eurooppa-heräämiseen on olemassa tällä hetkellä erityinen tarve: Euroopan integraation kylmän sodan jälkeisiä perusajatuksia, joille Maastrichtin sopimus ja euro perustettiin 1990-luvulla, ollaan laittamassa uusiksi. Perusvirtausten suuntaa ollaan muuttamassa. Siinä työssä pitää olla mukana kärkijoukoissa eikä istumassa viimeisimmässä lautassa.

Vieritä ylös