Viestintätoimisto Spring

Sisäinen vastuullisuus – inhimillinen näkökulma kestävään kehitykseen

Whatever made me change, and especially what made me change with ease and even joy, was not awakened by any know-it-all, but rather it was a shift in consciousness, in my beliefs, values, and world-views. It was an inner transformation that led to outside changes in my behavior.

Jessica Böhme

Kestävän kehityksen tavoitteena on jättää planeettamme tuleville sukupolville ainakin yhtä hyvässä kunnossa kuin missä olemme sen saaneet. 

Vastuullisen liiketoiminnan malliksi on vakiintunut ns. Kolmen pilarin mallin (Triple Bottom Line). Tässä mallissa talous, ihminen ja ympäristö muodostavat kokonaisuuden, jonka jokaisella osalla pitäisi olla sama painoarvo. Malli on peräisin 80-luvun alusta.

Kestävän kehityksen taas toi yleiseen kielenkäyttöön YK:n Bruntlandin komissio 80-luvun lopussa.Kolmen pilarin malli on tarjonnut yrityksille viitekehyksen, joka on tuottanut maailmaan paljon hyvää. 

Meillä on kuitenkin yhä suuria haasteita edessämme, joista merkittävin on ilmastonmuutos. Toinen on vaurauden epätasainen jakautuminen. Kolmas on kasvusuunnassa olevat mielenterveysongelmat. 

Mitä on todellinen vastuullisuus?

Vastuullisuus on nykyisin merkittävä osa yritysten brändiä mutta miten syvälle yritysten toimintaan vastuullisuus todella ulottuu?
Miten saisimme ihmiset, Kolmen pilarin mallin tärkeimmän elementini, toimimaan vastuullisesti? 

Taloushan on ihmisten aikaansaamaa ja ympäristö ihmisten ratkaisujen käsissä. 
Vaikuttaa siltä, että emme ole päässeet vielä vastuullisuuden ytimeen. Ihmiset, valtiot ja yritykset tekevät ratkaisuja, jotka uhkaavat jäädä ”fiksausten” tasolle. Pyritään ”hoitamaan vastuullisuusjuttuja alta pois” mutta ei pysähdytä niiden äärelle. Tämä johtaa uupumukseen ja ratkaisujen pinnallisuuteen.

Näihin kysymyksiin vastatakseni aloin tutkia sisäisen vastuullisuuden käsitettä. 

Siitä on olemassa yhä vähäisesti tietoa mutta keskustelussa on noussut ns. kontemplatiivisten menetelmien merkitys aitoa vastuullisuutta motivoivana tekijänä. 

Kontemplatiivisuudella tarkoitetaan sisäänpäinkääntymistä, pysähtymistä, hiljentymistä. Kontemplatiivisten menetelmien ja harjoitusten kirjo on laaja.
Esimerkiksi tietoinen läsnäolo, mindfulness, on näistä eräs. Olen kääntänyt sen suomeksi läsnäykseksi. 

Mindfulness tarkoittaa lyhyesti asioiden, tilanteiden ja kokemusten vastaanottamista, ilman arviointia ja merkitysten pohdintaa. Sosiaalipsykologi Ellen Langer teki sen tunnetuksi 70-luvulla maallisessa muodossa, ilman yhteyksiä buddhalaisuuteen, jonka piirissä tietoinen läsnäolo lähti aikanaan kehittymään menetelmäksi.

Mitä on henkisyys?

Sisäinen vastuullisuus sisältää väistämättä elementtejä, jotka tieteellisen, mekanistisen ja materialistisen maailmankuvan hallitsemassa maailmassamme katsotaan ”henkisiksi”. On syytä kuitenkin pitää mielessä, ettei maailma ole sen enempää mekanistinen kuin henkinenkään. 

Maailma on

Me voimme kyllä lähestyä maailmaamme mekanistisesta tai henkisestä näkökulmasta, mutta nämä näkökulmat eivät sinänsä muuta maailmaa miksikään. Vain toiminta muuttaa maailmaa.

Henkisyys on varsinkin maallistuneessa Suomessa ongelmallinen käsite eikä se ole kovin hyvä termi kuvaamaan sitä, mitä sen pitäisi kuvata: ihmisen aitoa yhteyttä itseensä, toisiinsa, luontoon ja ehkä myös korkeimpaan voimaan, vaikka juuri tämä viimeinen on maassamme erityinen tabu.  

Käsitteen ytimessä on itsetuntemus. Kuka minä olen, on se kysymys, johon kaikki palaa. 

Toinen tärkeä kysymys on merkitys. Nietzche sanoi, että se, joka tietää miksi, löytää aina vastauksen kysymykseen miten. Tämä on keskitysleiriltä selvinneen Viktor Franklin teoksen ”Merkitystä etsimässä” peruslähtökohta.

Maailma tarvitsee Buckminster Fulleria 

Olen omistanut sisäisen vastuullisuuden projektini muotoilija, keksijä, arkkitehti, futuristi Buckminster Fullerin muistolle. 

Fullerin lähestymistapa ”avaruusalus Maan” pelastamiseksi on hyvin rikas ja monimuotoinen. Siinä on myös henkisiä elementtejä. Fullerin oma tarina itsetuhoisesta epäonnistujasta yhdeksi maailman merkkihenkilöistä on koskettava ja innostava. 

Me olemme tulevaisuuden arkkitehteja, emme sen uhreja, sanoi Fuller kerran. Se sopii hyvin sisäisen vastuullisuuden motoksi.

Kati Reijonen

Lue lisää täältä.

Vieritä ylös